Taikuri Risto Leppänen hyrisee tyytyväisenä. Miehen Brasilian-matka on poikinut temppujen ja illuusioiden lisäksi hyviä asioita koronan runtelemalle tapahtuma-alalle.
Mennään niihin hetken kuluttua, sillä yksi matkan kohokohdista oli Sokeritoppavuoren hävittäminen.
– Hävisihän se, mutta palautin vuoren heti, tai he eivät oli palauttaneet minua takaisin Suomeen, Leppänen nauraa.
★Voit katsoa artikkeliin avautuvasta videoikkunasta, kuinka Risto Leppänen hävittää Rio de Janeiron Sokeritoppavuoren.
Miksi juuri Sokeritoppavuori?
– Kun katselin ympärilleni, niin huomasin heti, että ympäristö jossa temppu tehtiin voisi soveltua illuusioon. Voisi käyttää taikakeinoja.
Eli ympäristö vaikutti tempun suunnitteluun?
– Temppua enempää paljastamatta voisi sanoa, että paikka oli letkeä, trooppinen ja eksoottinen. Sellainen, että pystyn vakuuttamaan katsojat, että vuori häviää. Se temppuhan meni ykkösellä maaliin.
Temppujen lisäksi Leppänen on kehitellyt uudenlaista tapahtumakonseptia.
– Normaalistihan livestreamin seuraaja jää vain passiiviseksi katsojaksi. Olemme nyt kehitelleet uudenlaista tapahtumakonseptia, jossa nykyteknologialla pystytään yhdistämään live-osallistujat, online-osallistujat ja itse esiintyjä ihan uudella vuorovaikutteisella tavalla, Leppänen taustoittaa.
– Kuka tahansa live-katsoja voi liittää työkaverinsa, ystävänsä tai sukulaisensa virtuaalisesti osaksi show’ta, nähdä heidät videoscreenillä ja tehdä yhdessä valintoja, jotka vaikuttavat esityksen kulkuun. Konseptin ydin on, että olet niin lähellä, että unohdat olevasi kaukana.
Suomessa Rio Digitalin kanssa kehitetty konsepti on pilotoitu Brasiliassa hyödyntäen taikuutta, komiikkaa, musiikkia ja tanssia.
– Koko idea on syntynyt tarpeesta löytää lähestymistapa, joka tekisi tapahtumien järjestämisen pandemian aikana turvalliseksi. Siksi on ollut ilo huomata, miten koronan runtelemassa Brasiliassa konseptimme on otettu näin hyvin vastaan. Pääsimme muun muassa esiintymään Brasilian valtiolliseen teatteriin Rio De Janeiron lähistöllä. Etelä-Amerikassa tarve yhteisöllisyyteen on todella vahvaa, joten uskomme että show toimii myös pandemian jälkeen, kun kauempana asuvat sukulaiset ja ystävät saadaan tekniikan avulla osaksi kokemusta.
Leppäsen puuhat herättivät myös brasilialaislehtien kiinnostuksen.
– Kyllä siitä moni intoili. Paikallinen tv, sekä lehdet.
Palataan vielä tähän uuteen tapahtumakonseptiin. Onko sitä tarkoitus testata myös Suomessa?
– Mikäli rajoitukset jatkuvat Suomessa loppuvuodesta, olisi mahtavaa päästä toteuttamaan tällaisia turvallisia hybridiesityksiä myös esimerkiksi pikkujouluihin, Leppänen vinkkaa.
Leppäsen ura magian parissa alkoi jo 6-vuotiaana Keravan neuvolassa.
– Olin hakemassa rokotusta ja neuvolassa oli taikuri, joka taikoi kyyhkysiä tyhjästä. Olin ihan huuli pyöreänä ja taikakärpänen puraisi heti. Ryntäsin kirjastoon lainaamaan Mikki Hiiren taikakirjan ja Solmu Mäkelän oppaan. Niistä oppimiani temppuja tuli sitten näytettyä vanhemmille ja kavereille niin, että he kyllästyivät jossain vaiheessa, Leppänen naureskeli IS:n haastattelussa maaliskuussa 2020.
Leppänen ei valinnut itselleen helpointa mahdollista harrastusta, sillä hänellä oli hienomotorisia ja neurologisia ongelmia.
– Olin erityisen kömpelö käsistäni. En voinut edes ajatella vaikeita korttitemppuja. Taikuri oli ihan viimeinen ammatti, mitä mulle voisi kuvitella.
Perusjuttujen tekeminen oli vaikeaa. Esineet eivät pysyneet käsissä. Opettaja lähetti Leppäsen toimintaterapiaan, koska nuoren miehenalun käsialasta ei saanut mitään tolkkua.
– Taikuushan mut vei mukanaan ja treenasin aika vaikeita sorminäppäryystemppuja. Juttu oli itseä lähellä ja lopulta asioita alkoi tapahtumaan. Intohimon kautta löytyi se apu. Tietyllä tavalla voi sanoa, että taikuus pelasti minut ja nyt se on elättänyt jo 15 vuotta.
Leppänen painottaa, ettei hän ole pelkkä taikuri, vaan magikoomikko.
Pysähdytään tähän, mikä se sellainen on?
– Yhdistän taikuuteen tilannekomiikkaa. Huomasin, että mun tapa pärjätä alalla on kohdata yleisö huumorilla, olla läsnä ja tarttua hauskuuteen, joka syntyy niissä tilanteissa.
Kun tekee magikomiikkaa ja temppu menee pieleen, niin voiko koko homman kääntää vitsiksi?
– Mulla on show’ssa elementtejä, että nyt ei mennyt ihan putkeen. Onhan se eräänlainen turvaverkko, jos temppu ei toimi. Voi vetää tsoukiksi ja on niin joskus käynytkin.
Enää Leppäsen ei tarvitse temppuja opetellessaan painella kirjaston taikahyllylle. Uudet jutut syntyvät toisella tavalla.
– Mulla on tapana ottaa taikuuden klassikoita ja pistää niihin joku oma twisti. Lainaan vaikka setelin yleisöltä, siihen seteliin kirjoitetaan nimi ja seteli häviää. Sitten se seteli onkin vaikka appelsiinin sisällä. Tykkään matkustella ja reissuilla voi tulla ihan ihme ideoita. Klassikkotemput ovat toimineet satoja vuosia, joten niiden päälle on varmaa rakentaa omia juttuja.
Kania Leppänen ei kuitenkaan ole vielä vetänyt hatusta.
– Pitäisi varmaan vetää kanista hattu, niin olisi oman näköinen temppu. Kaniparka. Saisin Animalian saman tien kimppuuni. Mutta eikös kaikki julkisuus ole hyvästä? taikuri nauraa.